perjantai 25. heinäkuuta 2014

Only one place in the world

Oon huomannut, että on olemassa yksi paikka, missä mua ei oo ikinä ahdistanut. Tai on voinut ahdistaa hieman, mutta se ei oo vaikuttanut mun mielialaan negatiivisesti, Vaasa - Erityisesti Vanhan Vaasan alue.
Tunnen paikat vähintään yhtä hyvin kuin kotipaikkakuntani, ihmiset on mukavia, seutu on kuin sadusta ja tottakai suurin osa lapsuutta on myös tuolla. Olin pari viikkoa sitten rakkaan mummuni luona, ja sain paljon materiaalia taas kerran. Suosittelen koko sydämestäni käymään Vanhassa Vaasassa, mikäli ette ole. Toivottavasti alla olevista välittyisi edes pieni häivähdys sitä ihanuutta!


Kuva 216

Kuva 132

Kuva 042

Kuva 144

Kuva 064

Kuva 166

Kuva 024

Kuva 141

Kuva 116

Kuva 151

Kuva 031

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Happy birthday to Tove

Mulla on ollut armotonta vitutusta vajaan viikon verran, sillä kesätyöt. Luojan kiitos puolet ohi. Niin inhottavaa porukkaa sekä kuuden herätykset..
Kaikki paska kuitenkin laantui kun pamahdin tänään, heti aamusta toki, Keskiselle Toven 100v-juhliin. Paljon muumeja jumalauta. Tietenkin suurin osa ajasta meni kuunnellessa perheriitelyä joka paikassa, mutta tällä kertaa en antanut senkään häiritä. Ensimmäistä kertaa elämässäni ostin ihan rohkeasti "kaiken mitä halusin" ja kyllä hieman loppusummaa hätkähdin, vaikka alennuksetkin tuli, mutta noh yolo.
Onneksi olin tosiaan heti aamusta haukkana paikalla, sillä päivemmällä uteliaisuuttani kävin vielä katsomassa vielä muutamaa mukia, mutta vaikutti olevan sen verran kyynärpäätaktiikkaa, että hipsin takavasemmalle. Mutta ensimmäinen kerta Keskisellä oli hyvä. Porukkaa oli suhteellisen paljon, sillä erilaista ohjelmaa oli koko päivän. Ihmismassa ahdisti paljonkin aika-ajoin, mutta selvittiin siitäkin. 

Kuva 235

Arvuutelkaahan toki alla olevan kuvan juttujen yhteishintaa!

Kuva 240

Kuva 239

Kuva 218

Kuva 6038

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Muumifriikki

Ainahan mä oon muumeja rakastanut. Pienenä se oli muumien katsomista tv:stä aina lauantaiaamuisin ja tietenkin vhs-kaseteilta ja kyllähän mulla oli muumitalo ja -laiva!
Nykyään katselen toki edelleen ahkerasti muumeja, mutta leikit on vaihtuneet rahaa vieväksi kaikenmaailman muumijuttujen hamstraamiseksi. Tärkeinpänä tietenkin muumimukit, jotka vielä tällä hetkellä ovat lasikaapissa. Säästän niitä omaan asuntoon, heh. Myös kaikki vaaleanpunaiset muumipyyhkeet, kassit ja purkit ovat löytäneet tiensä mun hämyiseen luolaan.


Monet kerää juuri mukeja sen takia, että joskus niistä saa hyvät rahat takaisin ja niitä vaalitaan säilyttäen lukollisissa kaapeissa, ei ei ei. Mä en halua vaan kerätä koristeiksi, vaan myös käyttää. Mun tarkoitus ei todellakaan ole ostaa jokaista vastaan ilmaantuvaa mukia. Ostan kaikki söpöt! Esimerkiksi mörkömukia en edes uskaltaisi ostaa. Haluaisin myös ostaa kaikki dvd:t, sillä eihän sitä tiedä, milloin kaikki jaksot katoaa taas youtubesta.


Mulla tää keräily ei oo niin hullua kuin joillain, jotka käyttävät tuhansia euroja saadakseen jonkun muumihärpäkkeen. Esimerkiksi Toven juhlamuki on todella ihana, mutta mun mielestä ne rillit ei sovi siihen mitenkään, ja siksi en ressaakaan monien muiden tavoin, että milloin sellainen muki tulisi vastaan. Tällä hetkellä tämä kannu on seuraava ns. kalliimpi hankinta. Tuo tulee kaupoissa usein vastaan, mutta ei tällä opiskelijabudjetilla noin vaan kaikkea osteta.


Mikä muumissa on niin kiehtovaa? Oon oikeasti miettinyt tätä itsekin. En sillälailla, ettenkö itse tietäisi, mutta miten kaikki ei voi rakastaa muumeja?? Muumeista tulee hyvä mieli, opettavaisia tarinoita ja voi hetkeksi unohtaa ahdistavan todellisuuden. Tilanne on täysin sama kuin Hello Kitty -rakkauden kanssa, sille ei oikeasti voi mitään! Toisaalta vaikka rahaa meneekin mukavasti näihin rakkauksiin, niin oonpahan viimeikin löytänyt, toivonmukaan, pitkän intohimoisen keräilyharrastuksen!


En omista kuvia!