lauantai 28. helmikuuta 2015

Vartin verran tässä murehdin ennen kuin mä nukahdan


Aika kuluu, musta ei kuulu, mua väsyttää.

Mä vaan nukun, kirjaimellisesti. Välillä herään, kuuntelen Siaa, keitän kahvia.
Oon mä kavereitakin nähnyt, mutta lähinnä oon kotona, ja kattelen leffoja.

Mä rakastan yksinoloa. Kun koko talo on mun. Voin kuunnella musiikkia niin lujaa kun vaan haluan, eikä tartte pelätä, että naapurit häiriintyis. Kun oon yksin, saatan jopa ihan oikeasti nauttia mun olosta.

Nyt mä ootan kumminkin kesää; En saa enää lumesta inspistä. Kesällä on ihana ajella ikkunat auki, se on jotain niin ihanaa.

Mun pitäis laskea matikkaa ihan hulluna. Heti kun koulu loppui, myös mun kyky opiskella itsenäisesti loppui. Lupaan silti itelleni, että huomenna oikeasti lasken.

Mulla on tosi paljon ideoita ja asioita, joista haluaisin kertoa, mutten oo jaksanut. Oon tosi onnellinen, että te kaikki ootte pysyneet mukana, vaikka postausvälit venyy välillä hulluna.

Kuva 6289

Kuva 6268

Kuva 6265

maanantai 16. helmikuuta 2015

It's over now

Mun lukioelämä alkaa olla takanapäin, ens kuussa on vielä matikan - ja äidinkielen kokeet.
Penkkarit meni tosi hyvin, vaikka edellisyönä sain nukutuksi vain kolme tuntia jäätävän ahdistuksen takia, mutta hengissä selvittiin. En ikinä arvannut, että penkkarit on oikeasti noin rankkaa touhua. Vuosi sen järjestämiseen käytettiin, ja parissa tunnissa koko homma olikin ohi. 

Melkeen koko luokka lähti myös risteilylle heti seuraavana päivänä, mikä oli ikimuistoinen reissu, niin hyvässä kuin pahassa. Se oli myös mun ihkaensimmäinen laivareissu, joten kaikki oli tosi hämmentävää. Tuntuu oudolta ajatella, että risteilyllä oltiin viimeistä kertaa kaikki koossa.


Kuva 6320

10277825_904875966211137_5646173888698666197_n