lauantai 28. helmikuuta 2015

Vartin verran tässä murehdin ennen kuin mä nukahdan


Aika kuluu, musta ei kuulu, mua väsyttää.

Mä vaan nukun, kirjaimellisesti. Välillä herään, kuuntelen Siaa, keitän kahvia.
Oon mä kavereitakin nähnyt, mutta lähinnä oon kotona, ja kattelen leffoja.

Mä rakastan yksinoloa. Kun koko talo on mun. Voin kuunnella musiikkia niin lujaa kun vaan haluan, eikä tartte pelätä, että naapurit häiriintyis. Kun oon yksin, saatan jopa ihan oikeasti nauttia mun olosta.

Nyt mä ootan kumminkin kesää; En saa enää lumesta inspistä. Kesällä on ihana ajella ikkunat auki, se on jotain niin ihanaa.

Mun pitäis laskea matikkaa ihan hulluna. Heti kun koulu loppui, myös mun kyky opiskella itsenäisesti loppui. Lupaan silti itelleni, että huomenna oikeasti lasken.

Mulla on tosi paljon ideoita ja asioita, joista haluaisin kertoa, mutten oo jaksanut. Oon tosi onnellinen, että te kaikki ootte pysyneet mukana, vaikka postausvälit venyy välillä hulluna.

Kuva 6289

Kuva 6268

Kuva 6265

Ei kommentteja: