keskiviikko 23. syyskuuta 2015

If hell is on earth then heaven is real

Mä rakastan näitä ihmisiä, täällä on niin rentoa. Oon saanut muutaman uuden kaverin, mikä on tosi siistiä, kun mähän välttelen kontakteja muihin ihmisiin. Täällä mun on pakko olla ihmisten kanssa: kuusi tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa, 35 tuntia viikossa - silti mä oon oottanut joka lauantai, että viikonloppu menis nopeasti, niin pääsisin taas ihmisten keskuuteen. Osa musta kumminkin laskee päiviä, millon tää kurssi loppuu, haluan olla yksin.

P9120744

Tää on niin ristiriitaista. Mulla on niin paljon parempi olo kun oon muitten kanssa, oon todella puhelias ja nauran koko ajan. Uuvun tosi helposti, kun mun pitää olla kauan sosiaalinen. Haluaisin jäädä vaan joka aamu peiton alle, unohtaa tän todellisuuden. Nyt mä en voi, mun on pakko nousta, mun on pakko lähteä. Ehkä mä pikkuhiljaa alan taas nauttimaan sosiaalisuudesta, niin kuin ennen. Kyllähän mä aina tykkään vaihtaa kuulumisia mun kavereiden kanssa, netin kautta.

P9120758

 Mitä mä oikeesti pelkään? Oon ennen aina nauttinut sosiaalisista tilanteissa, oon näytellyt ja laulanut yleisön edessä monta kertaa. Nykyään mun sydän lyö tuhatta ja sataa, kun tiedän joutuvani johonkin sosiaaliseen tilanteeseen. Tää on niin turhauttavaa. Jos mulla olisi joku syy jännittää, olisin ihan fine tämän asian kanssa, voisin harjoitella jännitystä vastaan. Mutta en voi, kun en kerran keksi, mitä mä pelkään. On vaan niin helppoa vältellä kaikkea.



lauantai 12. syyskuuta 2015

Luckyday

Olin aivan unohtanut julkaista tämän tänne, pahoittelut!
Toivottavasti pidätte tästä adhd-videosta.



tiistai 1. syyskuuta 2015

He gives me peace

Multa kysellään todella paljon uskoon liittyviä kysymyksiä, ja monille on ollut tosi isokin yllätys, että oon uskossa. Ajattelinkin nyt viimein kirjoittaa aiheesta.

Noin 1,5 vuotta sitten "tulin uskoon". Mulla oli poikkeuksellisen huono vaihe; En kohdannut enkeliä tai herännyt koomasta, en edes oikein osaa sanoa mitä tapahtui. Se ei tapahtunut mitenkään yhtäkiä, ajan kuluessa ymmärsin asian.

Oon aina ollut suvaitsevainen, eikä mun usko ole muuttanut asiaa mitenkään. Oon liberaali uskovainen: joidenkin mielestä se on huono juttu, joidenkin taas tosi hyvä juttu.

Olen vasta vähän aikaa uskaltanut olla avoimesti uskossa, sillä oon aina pelännyt, että musta ajatellaan, että käännytän ihmisiä pakolla, oon pahimman luokan rasisti jne. Mä en ala puhumaan hengellisistä asioista kenenkään kanssa, paitsi jos mulle tullaan puhumaan, sillä usko on aina ollut mulle tosi henkilökohtainen asia.

Alla muutama kappale, joilla on jollain lailla vahva yhteys mun uskoontuloon.





Vielä muutama vastaus yleisimpiin kysymyksiin, joita saan todella paljon tähän aiheeseen liittyen.
Jos joku asia jää mietityttämään, niin tarkennan tarvittaessa mielelläni.

Äänestätkö Kristillisdemokraatteja?
- En. Puolue ei aja mulle tärkeitä asioita. Äänestän aina Vihreitä.

Hyväksytkö homoliitot? / Eikö Raamattu tuomitse homot?
- Hyväksyn. Tämä on asia, joka jakaa ihmiset vahvasti kahtia. Itse en koe, että tuomitsee. Huomatkaa, että tämä on mun henkilökohtainen mielipide.

Mitä mieltä olet abortista?
- Jokaisella naisella pitäisi olla oikeus aborttiin ilman, että joku tuomitsee asian.

Mitä mieltä olet eutanasiasta?
- Hyväksyn osittain.

Hyväksytkö naispappeuden?
- Kyllä.

Raamattu pitää miestä arvokkaampa kuin naista, mitä mieltä?
- Raamattu on kirjoitettu n. 2000 vuotta sitten, silloin sukupuoliroolit jne olivat tosi jyrkät.

Onko sulla kavereita, jotka eivät ole uskossa?
- Mulla on vain muutama uskossa oleva kaveri. Usko ei ole millään lailla kriteeri kaverisuhteissa.

Onko sulla mennyt välit poikki kenenkään kanssa, kun tulit uskoon?
- Tasan yhden ihmisen kanssa.