keskiviikko 23. syyskuuta 2015

If hell is on earth then heaven is real

Mä rakastan näitä ihmisiä, täällä on niin rentoa. Oon saanut muutaman uuden kaverin, mikä on tosi siistiä, kun mähän välttelen kontakteja muihin ihmisiin. Täällä mun on pakko olla ihmisten kanssa: kuusi tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa, 35 tuntia viikossa - silti mä oon oottanut joka lauantai, että viikonloppu menis nopeasti, niin pääsisin taas ihmisten keskuuteen. Osa musta kumminkin laskee päiviä, millon tää kurssi loppuu, haluan olla yksin.

P9120744

Tää on niin ristiriitaista. Mulla on niin paljon parempi olo kun oon muitten kanssa, oon todella puhelias ja nauran koko ajan. Uuvun tosi helposti, kun mun pitää olla kauan sosiaalinen. Haluaisin jäädä vaan joka aamu peiton alle, unohtaa tän todellisuuden. Nyt mä en voi, mun on pakko nousta, mun on pakko lähteä. Ehkä mä pikkuhiljaa alan taas nauttimaan sosiaalisuudesta, niin kuin ennen. Kyllähän mä aina tykkään vaihtaa kuulumisia mun kavereiden kanssa, netin kautta.

P9120758

 Mitä mä oikeesti pelkään? Oon ennen aina nauttinut sosiaalisista tilanteissa, oon näytellyt ja laulanut yleisön edessä monta kertaa. Nykyään mun sydän lyö tuhatta ja sataa, kun tiedän joutuvani johonkin sosiaaliseen tilanteeseen. Tää on niin turhauttavaa. Jos mulla olisi joku syy jännittää, olisin ihan fine tämän asian kanssa, voisin harjoitella jännitystä vastaan. Mutta en voi, kun en kerran keksi, mitä mä pelkään. On vaan niin helppoa vältellä kaikkea.



Ei kommentteja: